maanantai 28. maaliskuuta 2022

Saavutettavaa bridgeä

Netissä pelattavien saavutettavien korttipelien valikoima on vielä nykyään valitettavan pieni. Esimerkiksi oikean rahan nettipokeri on pysynyt sitkeästi saavutettavan alustan puuttuessa harmillisesti suljettuna näkövammaisilta. 


Törmäsin hiljattain ilahduttavaan poikkeukseen tästä yleislinjasta. Minuun oli yhteydessä bridgen taitaja Juha Luostarinen, joka halusi selvittää, onko Suomessa näkövammaisia pelaajia ja olisiko heitä mahdollista saada mukaan tämän hienon pelin harrastajajoukkoon. Innostuin ajatuksesta, joten googlasin aiheesta ja löysin puolalaisen bridgeaktiivin, joka kertoi Puolassa olevan noin 40 näkövammaista pelaajaa. Kuulin myös brittiläisen John Lamben kehittäneen alunperin näkövammaiselle ystävälleen Windowsin Google Chrome -selaimeen pelaamista helpottavan BBO Visual Assist -nimisen laajennuksen. Tämän kaikkien saatavilla olevan selainlaajennuksen avulla BridgeBase.com-nimiseen suosittuun pelipaikkaan saa puhetuen, jonka avulla pelaaminen onnistuu vaikka täysin sokeana. Selainlaajennuksen puhetuki on pääosin englanninkielinen, mutta pelaamiseen liittyvä sanasto on melko suppea ja opittavissa nopeasti, joten suomen kielen puuttuminen ei liene pelihalukkaalle ongelma. 


Lamben tekemä selainlaajennus on taas kerran loistava esimerkki yksittäisen osaajan työstä, joka tuo jotakin kaikkien näkövammaisten saataville. Hattua on tässä tapauksessa helppoa nostaa. Lamben lisäksi merkittävää työtä on tehnyt myös espanjalainen Gonzalo Goded, joka on koodannut vastaavan puhetukiratkaisun RealBridge-alustalle, jota lukuisat bridgekerhot käyttävät pelipaikkanaan. 


Saavutettavan bridgen pelaaminen aloitetaan siis rekisteröitymällä BridgeBase.com-alustalle ja asentamalla Google Chrome-selaimeen BBO Visual Assist. Jos bridge kiinnostaa, kerron mielelläni tarkemmin, miten päästä alkuun.

 

torstai 24. helmikuuta 2022

Ymmärrettävää ja lainmukaista litterointia

Tein hiljattain yhdessä Celian saavutettavuusasiantuntija Rebekka Laaksosen kanssa podcastin liittyen Celian oppikirjatuotantoon. Yksi vaihe saavutettavan podcastin julkaisua on äänitteestä litteroitu tekstivastine. Litteroitaessa äänitettä on huomioitava, että puhuttu ja kirjoitettu kieli eroavat kovasti toisistaan. Jos puhutun kielen täytesanat: “öö tota niinku” siirretään sellaisenaan kirjoitettuun kieleen, tulee tekstistä vaikeammin luettavaa ja ymmärrettävää. Jos taas kirjoitettua tekstiä puhutaan sellaisenaan, lopputulos kuulostaa useinmiten rutikuivalta pitkäveteiseltä luennalta.


Usein ymmärrettävin, mutta varmasti myös työläin tapa litteroida äänitteitä, on poistaa äänitteen sanatarkasta tekstikopiosta täytesanat ja muokata lauseet luettavaksi tekstiksi niin, että asiasisältö säilyy ennallaan. Tässä esimerkki siitä, mitä tarkoitan. Ensin pätkä Rebekan puhumasta tekstistä sellaisenaan:

“Ja näiden tekeminen on kanssa aina vähän siitä kiinni, että että onko meillä sitten niinku niitä toimitus resursseja sitten tehdä sitä luetusta, mutta ollaan pyritty kyllä mahdollisuuksien mukaan tekemään niitä, että nytkin on pari tuotannossa ja viime talvena oli pari niin ikään, mutta kyllä nää Luetus-resurssit on pääsääntöisesti suunnattu vähän alemmille kouluasteille ja niille pienemmille koululaisille, että että koetaan että että niin kuin korkeakouluopiskelijoille on jo sitten semmoisia teknisiä valmiuksia, että ehkä pystyy sitten joitakin esteitä ohittamaan.”


Ymmärrettävä litterointi voisi olla jotakin tällaista:

“Näidenkin tekeminen on aina siitä kiinni, onko meillä toimitusresursseja. Ollaan pyritty kyllä mahdollisuuksien mukaan tekemään niitä. Nytkin on pari tuotannossa ja viime talvena oli pari niin ikään, mutta Luetus-resurssit on pääsääntöisesti suunnattu alemmille kouluasteille ja pienemmille koululaisille. Koetaan että korkeakouluopiskelijoilla on jo semmoisia teknisiä valmiuksia, että he pystyvät joitakin esteitä ohittamaan.”


Digipalvelulain saavutettavuutta koskevat vaatimukset pohjautuvat WCAG- standardiin, joka tunnetaan suomenkielisellä nimellä verkkosisällön saavutettavuusohjeet. Ohjeiden onnistumiskriteeri 1.2.1 määrittelee pelkkää ääntä sisältävän tiedoston tekstitystavan. Standardissa käytetään määritelmää “vastaava sisältö”, joka tarkoittanee mahdollisimman tarkkaa tekstikopiota äänitteestä. Tämänkaltaisissa podcasteissa, joiden tarkoitus on tiedonvälitys, lienee kohtuullista tarkoittaa vastaavalla sisällöllä vastaavaa tietosisältöä. Jos podcastin oikean ymmärtämisen kannalta on olennaista, että kaikki täytesanatkin litteroidaan, silloin tulee epäilemättä tehdä niin, mutta tämänkaltaisessa podcastissa sanatarkka litterointi heikentäisi tekstin ymmärrettävyyttä. Mielestäni kyse on siis aina harkinnasta sen suhteen, miten tieto välitetään saavutettavimmalla tavalla. Tällaisessa harkinnassa on hyvä muistaa, että ymmärrettävyyskin on yksi saavutettavuuden osa-alueista.

keskiviikko 26. tammikuuta 2022

Posti kulkee tai ei

Asensin muutama kuukausi sitten puhelimeen OmaPosti-palvelun iOS-sovelluksen ja määrittelin kirjeet ja laskut ohjautumaan sähköiseen postilaatikkoon. 

Tavoitteena oli, että voisin lukea sähköisen postilaatikon kirjeitä itsenäisesti.


Palvelun käyttöönotto onnistuu VoiceOverilla ja sähköiseen lootaan tulleiden kirjeiden luetteloa pääsee selaamaan. Kirjeet sen sijaan ovat yleisimmin kuvana tallennettuja PDF-tiedostoja, joita ruudunlukuohjelma ei lue. Saat siis tietää, keneltä kirje tuli, mutta et, mitä se sisältää. Kuvana olevan PDF-tiedoston voi tunnistaa monen vaiheen jälkeen puhelimessa esimerkiksi KNFB Reader -sovelluksen avulla, mutta tällä tavoin kirjeen lukeminen on kohtuuttoman monimutkaista. 


Sähköiseen postilaatikkoon tulevat laskut on mahdollista maksaa suoraan Omaposti-sovelluksesta, mutta se edellyttää maksukorttitietojen syöttämistä palveluun. Verkkopankkitunnuksia ei toistaiseksi voi käyttää.


Vähän kerrassaan mennään parempaan suuntaan eli teoriassa sähköinen postilaatikko olisi paperipostiin verrattuna houkutteleva vaihtoehto, mutta käytännössä palvelun ja sovelluksen tekninen saavutettavuus ja ymmärrettävyys eivät ole vielä riittävällä tasolla. Nyt vaan antamaan rakentavaa palautetta ja toivotaan toivotaan.

 

tiistai 2. marraskuuta 2021

Tavoitteena saavutettavammat e-kirjat

E-kirjojen saavutettavuudessa on surullisen paljon parannettavaa. Vaikka tämä vaikuttaa toki kaikkiin lukuintoisiin, erityisesti tästä kärsivät opiskelijat, joiden on käytettävä enenevässä määrin sähköisiä oppimateriaaleja. Hankalaksi tämän kokonaisuuden tekee se, että kirjojen tuottajia on runsaasti ja käytettäviä palveluita ja sovelluksia vielä runsaammin. Yleisimmät e-kirjoissa käytettävät tiedostotyypit lienevät EPUB ja PDF. Kummankin tiedostomuodon tekeminen saavutettavaksi edellyttää erityisosaamista, aikaa ja toki rahaakin.


Vaikka osaamista ja halua olisikin, on esimerkiksi monimutkaisia kaavoja sisältävien matemaattisten julkaisujen tekeminen saavutettavaksi vielä teknisesti vaikeaa tai mahdotonta. Tästä syystä Celian valmistamat korvaavat julkaisut ovat vielä pitkään välttämätön vaihtoehto.


E-kirjatiedostojen lisäksi myös lukemiseen käytettävien mobiilisovellusten saavutettavuus on kirjavaa ja usein valitettavasti heikkoa. Nykyään on tyypillistä, että kustantajat tarjoavat kuukausiveloitteista lisenssiä, jolla voi mobiilisovellusta käyttäen lukea rajattomasti e- ja äänikirjoja. Testasin tätä kirjoittaessani seuraavia sovelluksia: Ellibs, Storytell, Nextory, Alma Talent Kirjat, Elisa kirja ja Bookbeat. Yhdelläkään näistä sovelluksista e-kirjan lukeminen ruudunlukuohjelmalla ei onnistunut sujuvasti. Airut-lehden mielenkiintoinen artikkeli Kannattaako äänikirjoista maksaa kertoo, ettei äänikirjojenkaan lainaaminen ja kuuntelu maksullisista palveluista ole vielä yleisesti riittävän saavutettavaa.


Oma lukunsa ovat myös nettipohjaiset alustat kuten Studeo tai Alma Talent Sisältöpalvelut. Näissä tilanne on usein hieman parempi eli kirjan lukeminen saattaa onnistua myös ruudunlukuohjelmalla, mutta se on mutkikasta ja useimmiten jokin osa sisällöstä jää saavuttamattomaksi.


Tällä hetkellä on valmisteilla esteettömyysdirektiiviin perustuva kansallinen lainsäädäntö, jonka on tarkoitus tulla voimaan ensi vuonna. Koska esteettömyysdirektiivi edellyttää sähkökirjoilta saavutettavuutta, toivottavaa on, että sitä tulee edellyttämään myös  kansallinen lainsäädäntö.


Kysymykseen, saavatko tuottajat taloudellista tukea saavutettavuuden parantamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseen, on tällä hetkellä pelottavan vähän vastauksia. Siihenkin kysymykseen tulisi vastaus löytää, jottei yhdenvertaisuutta ratkaisevasti lisäävä e-kirjojen saavutettavuus muodostu kädenväännöksi rahasta, kuten verkkopalvelujen saavutettavuudesta puhuttaessa on liian usein tapahtunut.

 

torstai 1. heinäkuuta 2021

Ymmärrettävyydellä kysyntää

Olin hiljattain mukana kaksipäiväisessä eurooppalaisessa saavutettavuusseminaarissa, jonka ohjelmassa oli luentoja ja paneelikeskusteluja. Toteutustapa oli käsittämättömän mutkikas. Luentojen oli tarkoitus avautua webinaareina ja paneelikeskustelujen kokouksina. Kaikille luennoille piti rekisteröityä erikseen tapahtuman pääsivulta, jossa aikataulu oli nähtävänä suloisena sekamelskana kahden aikavyöhykkeen aikoina. Yksikään luento ei kuulunut ja kuvakin pätki niin, että seuraaminen oli mahdotonta. Ensimmäisen seminaaripäivän illalla tulikin sitten korjaus ongelmaan. Järjestäjä vaihtoi kylmän viileästi alustaa ja jälkimmäinen päivä sujui ongelmitta. 


On helppoa ja hyödytöntä taivastella yksittäistä epäonnistumista jälkeenpäin, mutta sähköisten järjestelmien mutkikkuutta tai heikkoa ymmärrettävyyttä ei tarvitse eikä saa hyväksyä. On hämmentävää, kuinka usein yksinkertaisempaa järjestelmää vaativa on vaarassa joutua osaamattoman muutosvastarintaisen maineeseen. Jollain tavoin tuntuu olevan hyväksyttävämpää taivastella mutkikasta järjestelmää ja todeta samaan hengenvetoon, että sellaista se vain nyt on. Kuka on päättänyt, että sen on sellaista oltava.


Yksi saavutettavuuden neljästä periaatteesta on ymmärrettävyys. Sen toteutuminen laahaa kuitenkin selvästi helpommin mitattavien teknisten periaatteiden jäljessä. Tilanne ei muutu ellei ymmärrettävyyttä pidetä sitkeästi esillä. Yritetään jaksaa aina antaa palautetta heikosti ymmärrettävistä palveluista. Ehkä se siitä.

perjantai 30. huhtikuuta 2021

Sähköisten valkotaulujen saavutettavuudesta

Tutkailin hiljattain sähköisten valkotaulujen kuten Flingan ja Miron Saavutettavuutta. On todettava, että tämäntyyppisten sovellusten kaikkien ominaisuuksien hyödyntäminen ruudunlukuohjelmilla on mahdotonta. Sovelluksesta riippuen joihinkin tietoihin pääsee käsiksi, mutta taulujen visuaalisia esitystapoja ei voi ruudunlukuohjelmilla hahmottaa. Tilaisuuksissa, joihin osallistuu ruudunlukuohjelman käyttäjä, yksi korvaava vaihtoehto voisi olla käyttää ideointialustana jaettua kansiota tai asiakirjaa, joita yleisimmät ruudunlukuohjelmat pystyvät lukemaan melko sujuvasti. Näin toimien ei toki saada käyttöön valkotaulusovellusten visuaalisia ominaisuuksia, mutta päädytään saavutettavampaan lopputulokseen.   

perjantai 26. maaliskuuta 2021

Kiehtovaa etäilyä

Kalifornian yliopiston vuosittain järjestetty CSUN-konferenssi on ollut pitkään yksi tärkeimmistä saavutettavuusteknologian tapahtumista, jossa on jaettu tietoa ja kokeiltu uutuuksia. Tänä vuonna CSUN järjestettiin etätapahtumana. Luentojen lisäksi järjestäjä oli rakentanut virtuaalimessuhallin, jossa oli mahdollista vierailla noin 60 näytteilleasettajan pisteessä. Messuhallin etusivulla oli linkki kunkin näytteilleasettajan messupisteeseen, jossa puolestaan oli luettavissa näytteilleasettajan yhteystiedot ja materiaalia. Näytteilleasettajan sivulla oli myös painike, joka avasi yhteyden etäkokoukseen, jossa näytteilleasettajan kanssa pääsi keskustelemaan, seuraamaan esittelyjä ja tekemään kysymyksiä. 


Siihen nähden, että tätä konferenssia on pidetty yhtenä vuoden keskeisimmistä alan tapahtumista, messuhallin näytteilleasettajien määrä oli tänä vuonna hämmentävän pieni. Vuonna 2019, jolloin olin mukana paikan päällä, näytteilleasettajia messuhallissa oli 180. Tämän vuoden messuhalli oli myös hyvin painottunut yhdysvaltalaisiin yrityksiin. Jää nähtäväksi, kertooko laimea osanotto enemmän vallitsevista poikkeusoloista vai siitä, että CSUN ei enää maailmanlaajuisesti entiseen tapaan kiinnosta.


Vaikka CSUN ei anniltaan ollut tänä vuonna mielestäni kummoinen, virtuaalimessuhallin toteutustapa oli selkeä. Ennen etäaikakautta messuhallissa kiertely ilman avustajaa olisi ollut käytännössä mahdotonta tai ainakin väkisin tehtyä reippailua. Jokaiselle pisteelle joutui jonottamaan ja meteliä oli sen verran, että puhuminen vaati korottamaan ääntä reilusti. Selatessani messupisteitä virtuaalihallissa, huomasin taas melkeinpä liikuttuneena, että etäosallistuminen onkin usein saavutettavuuden kannalta ratkaisevasti perinteistä menoa parempi vaihtoehto. Kaiken esitteleminen etänä ei toki ole mahdollista, mutta toisaalta kaikki eivät pääse omin neuvoin perinteiseen halliin paikan päälle. 


Olen kuullut, ettei etätapahtumassa verkostoituminen ole kunnolla mahdollista. Näinkin voi olla, mutta ei välttämättä. Muutama kuukausi sitten olin sadan hengen etäseminaarissa, jonka osanottajaluettelo oli kaikkien tutkittavissa. Selasin luetteloa ja aika ajoin huomasin, että tuolle tai tuolle osallistujalle minulla onkin asiaa. Siitä vain yksityisviesti osallistujalle ja verkostoituminen oli täydessä vauhdissa. On mielestäni suorastaan vapauttavaa, miten erilaisten etätapahtumien lisääntyminen on kasvattanut itsenäisen osallistumisen mahdollisuutta.

Nyt pitäisi päättää menenkö tämän perjantain kunniaksi etänä stand up vai jazz-keikalle.