Olin hiljattain mukana kaksipäiväisessä eurooppalaisessa saavutettavuusseminaarissa, jonka ohjelmassa oli luentoja ja paneelikeskusteluja. Toteutustapa oli käsittämättömän mutkikas. Luentojen oli tarkoitus avautua webinaareina ja paneelikeskustelujen kokouksina. Kaikille luennoille piti rekisteröityä erikseen tapahtuman pääsivulta, jossa aikataulu oli nähtävänä suloisena sekamelskana kahden aikavyöhykkeen aikoina. Yksikään luento ei kuulunut ja kuvakin pätki niin, että seuraaminen oli mahdotonta. Ensimmäisen seminaaripäivän illalla tulikin sitten korjaus ongelmaan. Järjestäjä vaihtoi kylmän viileästi alustaa ja jälkimmäinen päivä sujui ongelmitta.
On helppoa ja hyödytöntä taivastella yksittäistä epäonnistumista jälkeenpäin, mutta sähköisten järjestelmien mutkikkuutta tai heikkoa ymmärrettävyyttä ei tarvitse eikä saa hyväksyä. On hämmentävää, kuinka usein yksinkertaisempaa järjestelmää vaativa on vaarassa joutua osaamattoman muutosvastarintaisen maineeseen. Jollain tavoin tuntuu olevan hyväksyttävämpää taivastella mutkikasta järjestelmää ja todeta samaan hengenvetoon, että sellaista se vain nyt on. Kuka on päättänyt, että sen on sellaista oltava.
Yksi saavutettavuuden neljästä periaatteesta on ymmärrettävyys. Sen toteutuminen laahaa kuitenkin selvästi helpommin mitattavien teknisten periaatteiden jäljessä. Tilanne ei muutu ellei ymmärrettävyyttä pidetä sitkeästi esillä. Yritetään jaksaa aina antaa palautetta heikosti ymmärrettävistä palveluista. Ehkä se siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti