perjantai 26. maaliskuuta 2021

Kiehtovaa etäilyä

Kalifornian yliopiston vuosittain järjestetty CSUN-konferenssi on ollut pitkään yksi tärkeimmistä saavutettavuusteknologian tapahtumista, jossa on jaettu tietoa ja kokeiltu uutuuksia. Tänä vuonna CSUN järjestettiin etätapahtumana. Luentojen lisäksi järjestäjä oli rakentanut virtuaalimessuhallin, jossa oli mahdollista vierailla noin 60 näytteilleasettajan pisteessä. Messuhallin etusivulla oli linkki kunkin näytteilleasettajan messupisteeseen, jossa puolestaan oli luettavissa näytteilleasettajan yhteystiedot ja materiaalia. Näytteilleasettajan sivulla oli myös painike, joka avasi yhteyden etäkokoukseen, jossa näytteilleasettajan kanssa pääsi keskustelemaan, seuraamaan esittelyjä ja tekemään kysymyksiä. 


Siihen nähden, että tätä konferenssia on pidetty yhtenä vuoden keskeisimmistä alan tapahtumista, messuhallin näytteilleasettajien määrä oli tänä vuonna hämmentävän pieni. Vuonna 2019, jolloin olin mukana paikan päällä, näytteilleasettajia messuhallissa oli 180. Tämän vuoden messuhalli oli myös hyvin painottunut yhdysvaltalaisiin yrityksiin. Jää nähtäväksi, kertooko laimea osanotto enemmän vallitsevista poikkeusoloista vai siitä, että CSUN ei enää maailmanlaajuisesti entiseen tapaan kiinnosta.


Vaikka CSUN ei anniltaan ollut tänä vuonna mielestäni kummoinen, virtuaalimessuhallin toteutustapa oli selkeä. Ennen etäaikakautta messuhallissa kiertely ilman avustajaa olisi ollut käytännössä mahdotonta tai ainakin väkisin tehtyä reippailua. Jokaiselle pisteelle joutui jonottamaan ja meteliä oli sen verran, että puhuminen vaati korottamaan ääntä reilusti. Selatessani messupisteitä virtuaalihallissa, huomasin taas melkeinpä liikuttuneena, että etäosallistuminen onkin usein saavutettavuuden kannalta ratkaisevasti perinteistä menoa parempi vaihtoehto. Kaiken esitteleminen etänä ei toki ole mahdollista, mutta toisaalta kaikki eivät pääse omin neuvoin perinteiseen halliin paikan päälle. 


Olen kuullut, ettei etätapahtumassa verkostoituminen ole kunnolla mahdollista. Näinkin voi olla, mutta ei välttämättä. Muutama kuukausi sitten olin sadan hengen etäseminaarissa, jonka osanottajaluettelo oli kaikkien tutkittavissa. Selasin luetteloa ja aika ajoin huomasin, että tuolle tai tuolle osallistujalle minulla onkin asiaa. Siitä vain yksityisviesti osallistujalle ja verkostoituminen oli täydessä vauhdissa. On mielestäni suorastaan vapauttavaa, miten erilaisten etätapahtumien lisääntyminen on kasvattanut itsenäisen osallistumisen mahdollisuutta.

Nyt pitäisi päättää menenkö tämän perjantain kunniaksi etänä stand up vai jazz-keikalle.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti